lauantai 26. heinäkuuta 2014

ei puolipitkä, semilyhyt. päättää painaa summeria, alkaa empiä ja peruu aikeensa mutta
 sormi jatkaa voimalla nappulan pohjaan. olen avustaja, koetan näyttää iloiselta. en tarkkaan
 ottaen tiedä mikä on hartia.
sininen, vain hailusti laikukas camouflage, valaiden hellyys, et
 pysty kuulemaan sitä. olen puhunut sinulle nyt kaiken. mitä on aloillaanolo tilapäisessä
 huoneessa muuta kuin ruskettuneet yhdessä valkeilla lakanoilla. koetan erottaa hymystäsi,
 onko se hymy.

torstai 3. heinäkuuta 2014

#runobattle tänään, aiheena avara lumo (ei ihan uus teksti tosin).


perhoset kallion yllä eivät
näytä pääsevän merelle
rantaviivan kohdalla ne aivan kuin törmäisivät seinään
niinpä ne (kuin pieni kertomus) löytävät uuden suunnan
ja alkavat yhden tai kahden näytettyä tien
nousta korkeuksiin, korkeuksissa lepattavat

ja viimeinkin (kuin pieni kertomus)
olen heidän kanssaan
kellun ja lepäilen yläilmassa
tulee yö ja perhosista yöperhosia
jotka eivät tyydy lepattamaan

ne laskeutuvat selkääni kuin alukseen ja alamme vaipua
luulen ensin että niiden painosta
mutta ne ovat tarttuneet minuun
ja suuntaamme meren ylle
(kuin pieni kertomus) minua viedään
sinne minne haluan, saareen

laskeudumme metsään, opin kävelemään,
en koskaan päädy rantaan sillä löydän
jotain joka on olemassa yhä
suojelematta niin kuin lopulta kaikki

kalmistopetäjä kaiverrus kaarnassa
olen joko haudassa tai puu
perhoset asettuneet oksille
joille toukat ovat kehränneet silkkiä

niihin osuu kuun hehku
tai (kuin pieni kertomus)
kuu loistaa niissä, tai se olen minä
se on minulle aivan uutta
(syntymä) sillä tähän asti
olen ollut pelkkä planeetta