keskiviikko 31. joulukuuta 2014

kun lähden sinä jotenkin käännyt ja minä jo menen. tuosta vieraasta kielestä ymmärrän ainoastaan sen kuinka kotoisalta heidän jutustelunsa kuulostaa. vielä voisit istua mummon sylissä vaikka isolta näytätkin. hän puhuu ainoastaan kun häneltä kysytään, kysyjä saa olla kuulija silloin kun haluaa, kysyjä pitää hänestä. kuunnella huolella. hän vaeltaa kivipatsaiden seassa puhumassa omiaan. kivipatsaiksi ikuistetut vainajat ovat surmattuja vihollisia, sinä käännyt, patsaiden joukossa äiti ja veli, jatkavat outoa muminaa, se on vastaus. taas jotenkin minä jo menen. kivipatsaiden jälkeen maisemaan tulee ihmisiä, kauniilla ilmalla, yllättäen ihan mukavia katsoa.